Ohita navigaatio

Kelpoisuuksia venytetty amiksen yhteisissä tutkinnon osissa, vaikka laki on yksiselitteinen

Yhteisiä tutkinnon osia integroidaan ammatilliseen opetukseen onnistuneesti, mutta valitettavasti joskus myös rimoja alittaen. Lainsäädännössä harmaata aluetta opettajien kelpoisuuksille ei synny yto-opetuksessakaan, sanoo opetusneuvos Seija Rasku opetus- ja kulttuuriministeriöstä.

Lainsäädäntö ammatillisesta koulutuksesta ei jätä sijaa tulkinnoille silloinkaan, kun ammatillisessa koulutuksessa integroidaan yhteisiä tutkinnonosia ammattiaineiden opetukseen, korostaa opetusneuvos Seija Rasku opetus- ja kulttuuriministeriöstä.

– Integrointi ei tarkoita sitä, että opettajien kelpoisuudesta voitaisiin tinkiä tai että tutkinnon perusteita ei tarvitsisi noudattaa yhteisten tutkinnon osien osalta, Rasku sanoo.

Jos yto-opetusta integroidaan muuhun ammatilliseen opetukseen, sitä tulisi järjestää pääasiassa samanaikais- eli yhteisopetuksena. Tämä koskee niin oppitunteja kuin työsaleissa ja työpaikoilla annettavaa opetusta.

– Jos kaksi tutkinnon osaa toteutetaan niin, että niiden opetus on integroitu, opettajia tarvitaan yleensä vähintään kaksi, sillä harvalla ammatillisen tutkinnon osan opettajalla on riittävää kelpoisuutta ja osaamista opettaa jotakin yhteistä tutkinnon osaa, Rasku toteaa.

”Soveltavaa otetta” löytyy helposti

Esimerkkejä siitä, että yto-opetuksen kelpoisuusvaatimuksia kierretään, ei ole kuitenkaan vaikeaa löytää. OAJ:n tietoon on tullut tilanteita, joissa ammatillisen perustutkinnon yto-osia opettaa henkilö, jolta puuttuu opettajan kelpoisuus.

– Yksi ongelma on se, että oppilaitoksellamme ei ole selkeitä ohjeita yto-opetuksen järjestämiseen ja suunnitteluun. Kustannuspaineessa yto-opintoja on sitten järjestetty miten sattuu, ja valitettavasti myös mutkia suoristaen. Kyllä minä siinä vaiheessa kysyn paitsi laadun, myös opiskelijoiden yhdenvertaisuuden perään, esimerkiksi jatko-opintokelpoisuuden kannalta, sanoo yksi ammatillinen opettaja, joka ei halua kertoa nimeään ja oppilaitostaan julkisuuteen.

Toisen opettajan mukaan osalla hänen oppilaitoksensa aloista koulutuspäälliköt ovat hyvinkin tarkkoja opettajien kelpoisuusvaatimuksista. Toisilla aloilla on kuitenkin vallalla ”hyvin soveltavaa otetta”.

– Joskus olen kyllä huolissani, että kuinka pitkälle kelpoisuuksia voikaan venyttää. Pitäisi kai olla yhtä selvää, ettei koneinsinööri voi opettaa psykologiaa kuin se, ettei psykologi opeta mekatroniikkaa, opettaja sanoo.

Laki säätää selkeästi yto-opetuksesta

Selviä opettajien roolien pitäisi ollakin, toteaa Seija Rasku. Hänen mukaansa opiskelijan on saavutettava sama tutkinnon perusteissa määritelty yhteisten tutkinnon osien osaaminen riippumatta siitä, missä oppimisympäristössä, miten toteutettuna ja minkä muun tutkinnon osan yhteyteen integroituna yhteisen tutkinnon osan opetus on toteutettu. Vastuu tästä on koulutuksen järjestäjällä.

– Koulutuksen järjestäjän velvollisuus on järjestää koulutus niin, että opiskelijalla on mahdollisuus saavuttaa tutkinnon tai koulutuksen perusteiden mukaiset ammattitaitovaatimukset ja osaamistavoitteet, Rasku sanoo.

Sama koskee arviointia. Yhteisten tutkinnon osien integrointi ei tarkoita, että arvioinnissa ei tarvitsisi noudattaa sitä, mitä arvioinnista säädetään laissa ammatillisesta koulutuksesta.

– Jos yhteisen tutkinnon osan osa-alueen osaaminen arvioidaan näytön yhteydessä, sitä koskevat samat osaamisen arviointia ja arvioijia koskevat säädökset kuin silloin, jos yhteisen tutkinnon osan osa-alue arvioidaan erillisenä, Rasku sanoo.

Ainoa ero on mahdollisuus kuulla työelämän edustajaa arvioinnissa, jos yhteisen tutkinnon osan osa-alueen arviointi toteutetaan näytön yhteydessä.

Tuki ja suunnitelmallisuus tuovat onnistumisia

Monissa oppilaitoksista yto-opetus ja sen integrointi ammattiaineisiin toimii myös hienosti.  Esimerkiksi Tampereen seudun ammattiopiston Tredun pääluottamusmiehen Jyrki Rantalanmukaan hänen oppilaitoksensa johto ja koulutuspäälliköt ovat antaneet hyvän tuen yto-integroinnille ja sen kokeiluihin.

– On ymmärretty, ettei se mene niin, että yto-opettaja vain kävelee saliin ja alkaa opettaa. Tarvitaan suunnittelua, ja myös aikaa sille. Itse näen integroinnin mahdollisuutena, jossa yto-aineet tuodaan tiiviimmäksi osaksi sekä käytännön että teoriapuolen opetusta, Rantala sanoo.

Tärkein huomio on opiskelijassa, jolle yto-opinnot voivat olla luonteva tapa opiskella.

– Osa opiskelijoista saattaa tulla ammattikouluun vähän kuin pakoon vanhaa, peruskoulun pulpetissa annettavaa opetusta. Yto-opintojen hienous onkin siinä, että näitä yleissivistäviä osia voidaan opettaa ammatillisen tekemisen lomassa, Rantala sanoo.

Yto-aineet voivat motivoida

Myös Rantalan mukaan yto-opetus on niin haastavaa työtä, ettei sitä voi antaa kuka tahansa.

– Mutta meillä on iso oppilaitos ja työtä on kyllä riittänyt sekä ammatillisille että yto-aineiden opettajille.

Seija Raskun mukaan yto-aineiden integrointi ammatillisiin tutkinnon osiin voi olla opiskelijoille erityisen motivoivaa.

– Integrointi on yksi pedagoginen ratkaisu muiden joukossa. Itse pidän hyvin toteutettua integrointia hyvänä ratkaisuna, sillä omien opettajakokemusteni mukaan se auttaa opiskelijoita hahmottamaan, mikä merkitys esimerkiksi äidinkielellä, vieraiden kielten taidolla tai matematiikalla on käytännön työssä. Tämä motivoi opiskelijoita yhteisten tutkinnon osien opiskeluun, mikä yleensä parantaa oppimistuloksia, Rasku toteaa.

Yhteiset tutkinnon osat: laaja-alaisuutta ja yleissivistävyyttä ammattiopintoihin
Ammattitaitoa täydentävinä yhteisinä tutkinnon osina opiskellaan esimerkiksi äidinkieltä, vieraita kieliä, matematiikkaa, liikuntaa tai terveystietoa.
Yhteiset tutkinnon osat on jaettu viestintä- ja vuorovaikutusosaamiseen, matemaattis-luonnontieteelliseen osaamiseen sekä yhteiskunta- ja työelämäosaamiseen.
Tarkoituksena on luoda ammatilliselle osaamiselle laaja-alaista pohjaa sekä tukea opintojen yleissivistävyyttä ja myös tarjota jatko-opintokelpoisuuden edellyttämiä jatko-opintovalmiuksia.

Teksti: Matias Manner, OAJ/uutiset

Tapahtumat

Tapahtuma | 25.1.2019

Educa 2019

Yhdistyksemme

SKOn tarkoituksena on valvoa jäsenistön ammatillisia etuja ja tukea jäsenten yleistä hyvinvointia.