Tulevaisuudenkestävä osaaminen

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on jatkunut nyt vuoden ajan. Vuosi sitten emme vielä uskoneet, että sota oikeasti tapahtuu. Se ei ole ollut ainoa yllätys viime vuosina. Niitä on tullut mutkan takaa eteen toistuvasti – koronakriisi, sitten tämä sota sekä sen aiheuttama energiakriisi ja ehkä voimme puhua nyt jo osaamiskriisistäkin. Tulevaisuus on aina arvaamaton, vaikkemme sitä arjessa monesti tiedosta. Aina emme osaa erottaa ajanvirrasta muutosta ennakoivia heikkoja signaaleja. Mutta voimmeko valmistautua arvaamattomuuteen?

Olen opettanut tulevaisuuslähtöistä suunnittelua ja kehittämistä useasti viimeisen 15 vuoden aikana. Opetuksen harjoitus- ja kehittämistehtävissä on hyödynnetty erilaisia tulevaisuusskenaarioita. Vuosituhannen alussa työskentelyssä tukeuduttiin usein Robert Costanzan (1999) arvioihin kuluvasta vuosisadasta. Hänen neljä eri tulevaisuuden kuvaa olivat: Ecotopia, Star Trek, Big Government ja Mad Max. Ensimmäinen näistä oli ainakin minulle jonkinlainen utooppinen haavekuva ja viimeinen todellinen dystopia. Mad Max -skenaariossa energian hinta nousee, globaalit yritykset hallitsevat maailmaa, elintasoerot lisääntyvät, luonto voi huonosti ja kulkutaudit jylläävät maailmanlaajuisesti. Kuulostaako tutulta – ehkä? Kymmenisen vuotta sitten ajatus tuntui itsestäni ja opiskelijoistani kovin epätodennäköiseltä. Heidän työskentelyään piti tässä kohtaa tukea ajatuksella – ettemme todellakaan pysty ennustamaan tulevaa ja synkätkin tulevaisuudet ovat mahdollisia. Costanzan kauhuskenaariossa ei kuitenkaan sodittu, vaan uskottiin että kansakunnat ovat liian heikkoja muodostaakseen uhkaa toisilleen. Tuolta osin hän oli turhan optimistinen.

Maailmassa voi todellakin tapahtua myös huonoja asioita ja nopeasti. Meillä on ollut maailmanlaajuinen pandemia, vakava sota Euroopassa ja energian hinta on ylittänyt monen kipurajan eikä ilmastokriisiäkään ole ratkaistu. Oliko tulevaisuudentutkija oikeassa maailman suunnasta? Osin kyllä, varsinkin kun ottaa huomioon myös nuo kolme muuta Costanzan virittämää tulevaisuuskuvaa. Kaikesta huolimatta vihreäsiirtymä on saanut vauhtia (Ecotopia), Euroopan unioni on luonut paljon hyvää sääntelyä (Big Government) ja teknologiassa on otettu edelleen isoja harppauksia (Star Trek). Kokonaisuutena maailma on siis muotoutunut melko paljonkin noiden neljän skenaarion muodostaman kokonaisuuden mukaiseksi. Lopullisesti voimme arvioida Costanzan onnistumista vasta tämän vuosisadan lopussa, jonne futuristin ”ennusteet” yltävät.

Miksi kirjoittelen tätä tänne SKOn blogiin? Muistuttaakseni siitä, ettemme voi koskaan tietää varmaksi, mikä huomisessa odottaa. Vanhan arabialaisen sananlaskun mukaan – joka ennustaa tulevaa, valehtelee vaikka puhuisi totta. Tulevaisuutta koskevat ennusteet ovat aina arvauksia – parempia tai huonompia. Siksi meidän on koulutusalallakin oltava valppaita ja avoimia erilaisille tulevaisuuksille, myös niille arvaamattomille.

Koulutuspolitiikassa tai vaikka koulutusten sisällöissä tehdyt muutokset vaikuttavat työelämässä aikaisintaan vasta 3–5 vuoden päästä ja kymmenenkään vuoden aikajänne ei ole mitenkään tavaton. Näin koulutuksen tulevaisuutta suunniteltaessa, meidän pitäisi huomioida maailman sekä työelämän tilanne kymmenen vuoden päähän ja sinne asti ennustaminen on melko vaikeaa. Siksi emme voi rakentaa koulutusta yhden kortin varaan. Emme voi kylvää vain yhtä viljaa. Koulutuksen olisi valmistettava tulevat työntekijät ja kansalaiset huomisen arvaamattomuuteen ja siksi myös tietynlaiseen joustavuuteen. Samaan aikaan meidän pitäisi rakentaa tulevaisuudesta myös toivottavaa – mahdollisimman hyvää. Tässä tulevaisuuden luomisessa ovat keskeisessä asemassa meidän tämän päivän oppilaamme ja opiskelijamme.

Me itse olemme rakentaneet tämän maailman sellaiseksi kuin se tänään on. Samalla tavalla voimme rakentaa sen myös paremmaksi sekä yksilöinä että yhteisönä. – Tulevaisuudenkestävä Suomi tehdään koulutuksella.

Timo Sirviö