Pienillä liikkeillä parempi päivä

Kuvittele tilanne: Heräät aamulla, kahvikuppi kädessäsi [toivottavasti kukaan ei herää kuppi kädessä], ja mietit edessä olevaa työpäivää. Tuntuu, että voimat ovat vähissä jo ennen kuin päivä on edes alkanut. Taas yksi pitkä päivä edessä, luokkahuone täynnä opiskelijoita, ja kalenteri täynnä tapaamisia. Mitä jos saisit lisävirtaa ja piristystä arkeen ihan pienellä tempulla? Ei, tämä ei ole mainos uudesta superfoodista tai kalliista treeniohjelmasta, vaan pieni muistutus siitä, että liikunta voi olla hauskaa ja tehdä olosta paljon parempaa – ilman, että siitä tulee suorittamisen stressiä tai tuntia päivässä kestävää rääkkiä. Lupaamme: tässä ei tule yhtään paatosta eikä punnerruskäskyjä, vaan keinoja, joilla saat liikuntaa livahtamaan arkeesi melkein huomaamatta – ja saatat jopa tykätä siitä!

Tuo ensimmäinen kappale on tekoälyn ajatus hauskasta blogin aloituksesta, joka saisi lukijat kiinnostumaan ja kirjoittajan inspiroitumaan. Olin nimittäin innoissani, kun hallituskaverit keksivät minulle näin mahtavan blogiaiheen – liikunnan vaikutus työhyvinvointiin – mutta kun olisi pitänyt saada jotakin ”paperille”, niin aihe osoittautuikin erityisen vaikeaksi. Kaikkihan tietävät, että liikunta vaikuttaa hyvinvointiin ja suurin osa varmasti sitä jo harrastaakin, joten miten jollakin blogikirjoituksella saisi aikaan muutoksia kenenkään liikuntatottumuksiin. Siksi päätinkin vain kertoa oman tarinani.

Sanotaan, että pienetkin liikkumisen teot ovat merkityksellisiä. Viime vuosina olen ymmärtänyt, että varsinkin ne. Saatan harrastaa liikuntaa vapaa-ajalla kolmekin tuntia päivässä (kerran vuodessa kisahaasteen aikana jopa neljä viikkoa putkeen, mikä välttämättä ei varsinaisesti enää lisää hyvinvointia). Ja sitten rappeutuu jalkapohjan jännekalvo tai tulehtuu lonkan nivelpussi, koska en ole ollut työpäivän aikana tarpeeksi liikkeessä ja teen kaiken työn seisten. Opin siis kirjaimellisesti kantapään kautta, että sähköpöydän idea ei ole se, että välttää istumista, vaan se, että työasentoa on helppo vaihtaa säännöllisesti.

Oppitunneilla mottoni on jo pitkään ollut ”peppu ylös penkistä puolen tunnin välein”, mutta tuntien ulkopuolella se unohtuu yllättävän helposti. Tästä sain tehokkaan opetuksen viime kesänä, kun vaadittiin pään magneettikuvaus ja neurologin tutkimus, jotta saatiin selville, että niska- ja hartiaseutuni on täysin jumissa. Olen siis ollut liian staattisissa asennoissa sen ajan, kun en urheile ja tästä elimistö päätti närkästyä kesken vapaajakson. Nyt syksyllä olenkin sitten ollut työnantajan tarjoaman taukojumppasovelluksen uskollinen kuluttaja ja huimaus on melko hyvin pysynyt aisoissa.

Viime kuussa kuuntelin koulutuksessa UKK-instituutin tutkijaa. Opin, ettei liikkeessä tarvitsekaan olla vähintään kymmentä minuuttia kerrallaan, vaan lyhytkin hetki auttaa. Liikkumisesta aiheutuvat positiiviset vaikutukset aivoihin, hermostoon, lihaksiin, aineenvaihduntaan, hengitys- ja verenkiertoelimistöön sekä niveliin alkavat saman aikaisesti liikkeen aloittamisen kanssa. Jo parissa viikossa mm. mieliala ja uni kohenevat sekä lihasten suorituskyky paranee. Kun säännöllistä liikkumista jatkaa, terveysvaikutuksia tulee koko ajan lisää, toimintakyky paranee, stressinsietokyky kasvaa ja monien sairauksien riski pienenee. Kannattaa siis ainakin kokeilla! Taukojumppien lisäksi työpäiväänsä voi sisällyttää hyvinvointia tukevaa liikettä esimerkiksi järjestelemällä opetustilan uudelleen, käyttämällä portaita hissin sijaan ja suosimalla kävelykokouksia.

Työyhteisön tuki liikkumiselle on tärkeää. Taukoaktiviteetit, urheilutapahtumiin osallistuminen porukalla, työpaikan liikuntakerhot tai vaikka yhteiset kävelylenkit lisäävät yhteenkuuluvuutta ja parantavat työilmapiiriä. Liikunta tukee siis myös sosiaalista hyvinvointia. Yhteiset urheiluharrastukset tarjoavat liikkeen lisäksi mahdollisuuden verkostoitua ja jakaa kokemuksia muiden kanssa, mikä tuo iloa arkeen ja heijastuu positiivisesti koko elämään. Kun edellä mainitussa koulutuksessa pyydettiin pohtimaan, mikä edistää omaa työhyvinvointia, tajusin, että itselleni se on liikuntaharrastusten mukanaan tuoma yhteisöllisyys. Viikoittaiset treenit ja säännölliset kisareissut ovat mielestäni paras tapa tutustua työkavereihin – muihinkin kuin opettajakollegoihin – monipuolisemmin ja toisenlaisessa ympäristössä. Hyvä esimerkki on oppilaitoksemme naisten lentopallojoukkue viime kevään turnauksessa: joukkueen seitsemän pelaajaa koottiin kuudesta eri toimipisteestä ja seitsemästä eri työtehtävästä.

Yhteenvetona totean, että opettajana toimiessa on tärkeää pitää huolta omasta jaksamisestaan (liikunnan lisäksi siihen on toki monia muitakin suositeltavia keinoja), sillä hyvinvoiva opettaja luo positiivisen ja innostavan oppimisympäristön myös opiskelijoille. Ja vielä ilmainen vinkki: SKO sponssaa jäseniensä osallistumista urheilutapahtumiin (25 €/hlö). Lähde siis urheilemaan jäsenporukalla SKOn näkyvyyttä lisäten ja kirjoita siitä lyhyt teksti kuvineen somepostausta varten. Helppoa ja kivaa!

Tiina Kopra
SKOn hallituksen jäsen