Minne menet suomalainen osaaminen?

Nykyhallituksen toimien myötä koulutuksen rahoitus laskee edelleen varsinkin ammatillisella toisella asteella, mutta myös ammattikorkeakouluissa. Toisen asteen ammatillisesta koulutuksesta on nyt leikattu 120 miljoonaa. Se on todella merkittävä summa ja YT-aalto on lyönyt kovana ympäriinsä. Arenen mukaan ammattikorkeakoulujen leikkaus oli hallitusohjelmassa kokonaisuudessaan 100 miljoonaa. Ammattikorkeakoulututkinnon hintaa on laskettu puolella viimeisen kymmenen vuoden aikana ja ennusteiden mukaan sama meno jatkuu lähivuosina – siis silloin, jos asioille ei tehdä mitään.

Rehtorit ja johtajat saattavat tietää, että heidän väitteensä siitä, ettei leikkauksilla ole vaikutusta luokkahuoneissa, eivät täysin pidä paikkaansa. Me opettajat näemme joka tapauksessa todellisuuden. Opetuksesta on tingittävä ja tulosmittarit vaativat valmistuneita. Samaan aikaan opiskelija-aines heikentyy. Oman haasteensa asiaan heittää erityisen tuen tarvitsijat. Heitä on todella paljon ja se näkyy esimerkiksi ammattikorkeakouluissa ihan lopputyön tekijöiden tasolla. Miten voimme enää puhua ammatillisesta osaamisesta tai korkeakoulutuksen saaneista, kun tilanne on tämä? Ehkä meidän pitää alkaa kouluttaa ohjaajia työelämään, jotta niin sanotut ”ammattilaiset” pärjäävät sitten myös työpaikoilla. Tämä saattaa kuulostaa liioitellulta, mutta todellisuudessa osa kansaopistojen opiskelijoista ei uskalla tai osaa käyttää julkista liikennettä ja rehtori joutuu hakemaan heidät kotoa omalla autollaan. Tämä on tottakai eräänlainen ääriesimerkki, mutta kumminkin myös heikko signaali tulevasta.

Sama trendi näkyy myös yliopistoissa. Rahoitus on laskenut sielläkin ja vähenevästä potista taistelu tulosohjaa osaamista alamäkeen. Gradujen rimaa lasketaan ja tohtoriksi pääsee paljon aikaisempaa helpommin.

Meillä on peruskoulujen oppijoiden osaamisen tason tippumiseen hyvät mittarit – kuten PISA-tutkimus. Niiden kautta voimme osoittaa selkeästi kuinka taso laskee. Ammatillisella tai korkeakouluasteella ei tällaisia mittareita ole. Ei ole mitään konkreettista, jonka avulla voimme osoittaa osaamisen tason laskua. Eikä näin synny raflaavia juttuja mediassa eikä kansallista huolta osaamisesta – eikä näin myöskään hyviä poliittisia päätöksiä asioiden korjaamiseksi.

Onneksi osaamistason lasku on saanut hiljalleen huomiota myös koulujen kahvihuoneiden ulkopuolella. Viimeksi asian nosti ansiokkaasti esille Tuija Siltamäki kolumnissaan YLE:n verkkosivuilla. – Miten alas osaaminen saa laskea, ennen kuin teemme kansallisesti jotain korjausliikkeitä. Tässä jos missä on kyse kansallisesta edusta ja Suomen selviämisestä koventuvassa kansainvälisessä kilpailussa.

Timo Sirviö
SKOn hallituksen jäsen