Kieli-iloa vapaalla ja töissä

Helteisessä kesä-Suomessa istahdin silloin tällöin aurinkoiselle terassille palveltavaksi. Usein asiakaspalvelija puhui englantia, ja sujuihan se asiointi mukavasti niinkin. Kaikille englannin käyttäminen ei kuitenkaan ole luontevaa ja helppoa. Niinpä mietinkin, että olisiko mahdollista tehdä palvelutilanteista kaikille miellyttävämpiä auttamalla työntekijöitä oppimaan suomea työn ohessa? Päävastuu kielikoulutuksesta on tietysti työnantajalla, mutta voisimmeko me asiakkaatkin ohimennen ja myönteinen pilke silmäkulmassa tarjota apua työssä tarpeellisten sanojen ja fraasien oppimiseen? Vähän samaan tapaan kuin ulkomaanmatkoilla olemme ystävällisten paikallisten asukkaiden avulla oppineet tilaamaan ruokaa italiaa, espanjaa tai ranskaa enemmän tai vähemmän muistuttavalla ”lomalatinalla”. Näin luovasti toimien palvelua olisi saatavilla suomeksi, englanniksi ja ehkä monilla muillakin kielillä, joita ulkomailta saapuneet henkilöt osaavat. Heidän monipuolinen kielivarantonsa meiltä usein unohtuu.

Kansallinen kielivarantomme on sen sijaan kaventunut jo pitkään, mikä näkyy konkreettisesti työssäni ammattikorkeakoulun kieltenopettajana. Opiskelijoiden osaaminen on kutistunut lähes yksinomaan englantiin. Ranskan, espanjan ja saksan jatko-opintojaksoille ei ole enää kysyntää, koska ei olla opiskeltu alkeita, joista jatkaa. Lisäksi osalla opiskelijoista on vaikeuksia motivoitua kielitaitonsa kehittämiseen oman ammattialansa vaatimuksia vastaavaksi, sillä kääntäjähän löytyy jokaiselta omasta taskusta.

Tämä kehityssuunta on huolestuttava, sillä monipuolinen kielitaito on tärkeää paitsi yrityksille, myös yksilön vaikuttamis- ja osallistumismahdollisuuksien toteutumiselle ja jopa maamme huoltovarmuudelle. Kyky toimia kielitietoisesti ja monikielisesti on edellytys Suomen kyvylle onnistua kansainvälisissä neuvotteluissa ja varmistaa yhteiskunnan toimivuus myös mahdollisissa kriisitilanteissa.

Helteisen kesän jälkeen oli taas aika palata omaan työyhteisööni, jossa englannin ja suomen kaksikielisyys on arkipäivää, mutta monikieliset käytänteet eivät ole aina selkeitä, mikä voi olla yksi työn stressitekijä, erityisesti kieliä vähemmän osaaville.   Työpaikoilla tulisikin lähteä etenemään kielitetoisen työyhteisön portaita kohti vakiintuneita käytänteitä, joilla tuetaan kaikkien osallisuutta ja kielitaidon kehittymistä, sillä asiantuntijuus välittyy kielen kautta.

Haasteita on, mutta paljon myös syytä kieli-iloon!  Kielten oppiminen ja kielitaidon käyttäminen on hauskaa, hyödyllistä ja jopa aivoterveellistä, juttelitpa sitten terassilla tai Teamsissä.

Minna Väyrynen

SKOn hallituksen jäsen