Ammatillisen koulutuksen opetuksen ja ohjauksen määrän arviointi

Oppivelvollisuuden laajentamisella on OKM:n mukaan hyvä ja ylevä tavoite:

”Tavoitteena on, että jokainen nuori suorittaa toisen asteen koulutuksen. Osaamisvaatimusten kasvaessa työllistyminen edellyttää nykyisin vähintään toisen asteen tutkinnon suorittamista.”

Osaamisvaatimusten kasvamisesta voimme olla helposti samaa mieltä. Siksi tuntuikin nurinkuriselta, että ammatillisen koulutuksen reformin myötä opettajan antamaa opetusta ja ohjausta vähennettiin voimakkaasti ja opiskelijat heitettiin työssäoppimaan hyvinkin raakileina sekä ammattiosaamisen näkökulmasta, mutta myös yleisten työelämä- ja vuorovaikutustaitojen ja jopa elämänhallinnan osalta. Toisen asteen työssäoppiminen on monelle herkässä iässä olevalle nuorelle ensimmäinen kosketus työelämään. Se pitää saada suorittaa niin, että siitä jää kaikille osapuolille positiivinen kokemus. Se on tärkeä askel nuoren itsetunnon ja ammatillisen identiteetin muodostumiselle.

Ajatus, että tutkinnon suorittaminen ja osaamisvaatimusten saavuttaminen kulkisivat käsi kädessä, on jopa naiivi. Viimeistään nykyinen rahoitusmalli varmistaa, että erilaisilla toimenpiteillä jokainen saa jollain lailla tutkintonsa suoritettua. Sormien läpi joudutaan paineessa katsomaan välillä niin paljon, että nivelet nyrjähtävät. Tutkintoinflaatio ei ole uusi ilmiö, mutta sen voimistumisesta on ollut jälleen merkkejä ilmassa. Näin ollen tutkinto itsessään ei työllistymistä tule valitettavasti takaamaan.

”Oppivelvollisuuden laajentamisen tavoite on nostaa koulutus- ja osaamistasoa kaikilla koulutusasteilla, kaventaa oppimiseroja sekä kasvattaa koulutuksellista tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta ja lasten ja nuorten hyvinvointia.”

Hokema, että kyllä työ tekijäänsä opettaa, ei välttämättä enää nykyaikana päde. Ainakaan jos tekijältä puuttuu riittävät perustiedot ja -taidot. Työssäoppimispaikoissa ja työpaikkaohjaajien panoksessa harjoittelijaan on monesti suuria eroja niin määrässä kuin laadussakin. Erityinen huolenaihe on laadukkaan työssäoppimissuunnitelman tekeminen ja sen käytännön toteutuminen.

Nuoret kaipaavat ympärilleen selkeää viiteryhmää, luokkaa, jonka kanssa oppia ammattitaitoisen aikuisen, opettajan, johdolla. Kun ensin on opittu rauhassa perustaitoja, on aika siirtyä kokeilemaan työssäoppimista, sitäkin suunnitelman mukaan ja rauhassa.

Mikä määrä on kenellekin riittävä?

Opetuksen vähentämisessä tapahtuneiden ylilyöntien tasaamiseksi OKM on määrännyt minimiopetustunneista osaamispistettä kohden. OAJ on ollut mukana alusta asti varmistamassa, että sanamuodot ja tulkinnat ovat tarpeeksi selkeitä: opetusta antaa asetuksen (986/1998) mukaan kelpoinen opettaja ja tunti on 60 minuuttia, vaikka oppitunnin ja taukojen rytmitys olisi mikä.

Toisen asteen ammatillisen koulutuksen opiskelijoille on annettava vähintään 12 tuntia opetusta jokaista osaamispistettä kohti. Näin määritellään uudessa asetuksessa, joka astuu voimaan 1.8.2022. Asetus julkaistiin jo vuosi sitten ja se herätti keskustelua osaamisperusteiden unohtamisesta ja vanhaan palaamisesta. Näin ei kuitenkaan ole.

”Asetuksella säädettävästä tuntimäärästä voidaan ja tulee tarpeen mukaan poiketa ylös- tai alaspäin. Arvioinnissa on otettava huomioon osaamisperusteisuus sekä opiskelijan yksilölliset valmiudet ja tavoitteet.”

Ministeriö on nyt luonut hyvän sivuston kysymyksistä ja vastauksista oppivelvollisuudesta. Sivuston lopussa on osio opetuksen määrän arvioinnista, jossa käydään seikkaperäisesti läpi asetuksen tarkoitusta ja sen tulkintaa. Vastauksissa painotetaan, ettei tarkoituksena ole muuttaa hyviä käytänteitä vaan opiskelijoilla on oikeus saada aina riittävästi opetusta. Jos nykyisellään opetusta on ollut enemmän kuin 12 tuntia, niin missään nimessä sitä ei saa lähteä vähentämään. Toisaalta 12 tuntia tarkoittaa asetuksessa 12 kertaa 60 minuuttia: jos opetustuokiot ovat 45 minuutin pituisia, niin niitä on oltava vähintään 16.

Opiskelijan tarvitsema opetuksen määrä arvioidaan ja merkitään opiskelijan HOKS:iin (Henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma), jolloin se tulee opiskelijan tiedoksi. Lähtökohtana on pidettävä, että peruskoulupohjaisilla opiskelijoilla tarvittu määrä on aina vähintään minimi, aikuisopiskelijalla tilanne voi olla täysin toinen. On myös muistettava, että 12 tuntia on minimi. Ei ole olemassa sääntöä, että esimerkiksi vain erityisen tuen opiskelijoilla olisi oikeus, ja nykyään velvollisuus, enempään opetukseen.

”Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain (531/2017) 61 §:n mukaan opiskelijalla on oikeus saada eri oppimisympäristöissä sellaista opetusta ja ohjausta, joka mahdollistaa tutkinnon tai koulutuksen perusteiden mukaisten ammattitaitovaatimusten ja osaamistavoitteiden saavuttamisen sekä tukee opiskelijoiden kehitystä hyviksi, tasapainoisiksi ja sivistyneiksi ihmisiksi ja yhteiskunnan jäseniksi.”

Ainakin viimeisen sitaatin mukaan tahtotila OKM:ssä on selkeä. Tuon tahtotilan saavuttamiseen ei suurimmalla osalla opiskelijoista nykyiset opetustuntimäärät, tai edes tulevat minimit, riitä. Toivottavasti kaikissa oppilaitoksissa luetaan ohjeet huolella, kun suunnitellaan ensi lukuvuotta ja HOKSataan opiskelijoita.

Konsta Ojanen ja Sami Mäkelä

Kirjoittajat työskentelevät lehtoreina 2. asteen ammatillisessa koulutuksessa ja ovat SKOn hallituksen jäseniä.

Sitaatit: https://okm.fi/kysymyksia-ja-vastauksia-oppivelvollisuudesta