Viime vuoden lopulla kirjoitin blogin SKOn valtuuskunnan kokouksesta. Siinä mainitsin, että valtuuskunnassa esiintyi näkemyksiä tekniikan ja liikenteen alan saatavuuslisän poistamisesta. Kirjoitukseni ymmärrettiin osittain väärin ja se tulkittiin kannanotoksi. Tämä aiheutti erityisesti tekniikan ja liikenteen alan opettajien keskuudessa hämmennystä ja ehkä suuttumustakin. Kirjoitukseni ei kuitenkaan ollut kannanotto, vaan selostus valtuuskunnan kokouksen monipuolisesta keskustelusta. Ymmärrän, että tämä keskustelu ei ollut kaikille mieleen, mutta keskustelun sensurointia ei voida pitää demokraattisessa yhteiskunnassa järkevänä.
Tekniikan ja liikenteen alan saatavuuslisä jakaa varmasti opettajien mielipiteitä ja aiheesta käydään varmasti työpaikoilla ajoittain kriittistäkin keskustelua. Näin on myös monien muiden asioiden osalta. Asiallisen kriittisestä keskustelusta huolimatta opettajien keskuudessa vallitsee kuitenkin hyvä yhteishenki. Opettajat eivät suostu siihen, että työehtoja heikennetään painostuksen seurauksena. Tässä blogissa avaan ammattikorkeakoulujen työehtosopimusneuvottelujen tilannetta luottamusmiehen ja OAJ:n luottamushenkilön näkökulmasta.
Vaikeat neuvottelut esillä myös kahvihuoneissa
Opettajat odottivat ammattikorkeakoulujen oman työehtosopimuksen tarkoittavan sitä, että sopimusta lähdettäisiin kehittämään yhdessä neuvotellen. Monet olivatkin varmasti pettyneitä, kun työehtosopimusneuvottelut ajautuivat umpikujaan jo neuvottelujen alkumetreillä. Yksi neuvottelujen kipukohta on ollut nimenomaisesti aiemmin mainitsemani tekniikan ja liikenteen alan saatavuuslisä. Sekä OAJ että Sivista ovat viestineet näkemyksiään siitä, miksi sopimukseen ei ole päästy. Työpaikan kahvihuoneissa aiheesta on käyty laajasti keskustelua. Vielä keväällä keskustelu keskittyi saatavuuslisään ja siihen, onko se oikeudenmukainen vai ei. Nyt syksyllä keskustelu on kääntynyt selkeästi siihen, onko Sivistan neuvottelutapa hyväksyttävä vai ei. Onko Sivistan kannattamat palkkausmallit nykyistä parempi vai ei. Keskusteluissa selkeä voittaja vaikuttaa olevan OAJ:n linja. On hienoa, että opettajat ovat kiinnostuneita työehdoistaan ja käyvät niistä myös perusteltua kahvipöytäkeskustelua.
Sopimuksessa on kysymys kokonaisuudesta
Julkisuudessa on ollut jonkin verran kirjoittelua siitä, että neuvotteluissa olisi kysymys vain tekniikan ja liikenteen alan saatavuuslisästä. Tämä on yksi vaikea asia sopimusneuvotteluissa, kuten aiemmin todettiin. Työehtosopimuksessa on kuitenkin aina kyse kokonaisuudesta ja OAJ:ssä asiaa tarkastellaan kaikkien opettajien näkökulmasta.
Olen jäsen OAJ:n tulo- ja palkkapoliittisessa toimikunnassa, joka tekee OAJ:n hallitukselle esityksen siitä, hyväksytäänkö työehtosopimus vai ei. Jo tämän roolin takia olen lukenut valtakunnansovittelijan kesäkuussa tekemän sovintoehdotuksen tarkasti. Sovintoehdotuksessa oli useita kohtia, joita en pitänyt hyvänä. Siinä olisi esimerkiksi luotu epätasapainoinen paikallinen palkkausjärjestelmä. Paikallinen palkkausjärjestelmä voi olla toimiva ratkaisu, jos se perustuu aitoon paikalliseen sopimiseen ja selkeisiin raameihin. Sovintoehdotuksessa ehdotettiin kuitenkin järjestelmää, jossa työnantajalla olisi käytännössä yksipuolinen päätösvalta. Tätä on avattu erinomaisesti myös OAJ:n pääekonomisti Mika Väisäsen blogissa.
Miettimisen arvoista on myös se, mikä odottaa seuraavalla neuvottelukierroksella, jos nyt suostuttaisiin työnantajapuolen vaatimuksiin? Poistettaisiinko seuraavaksi palvelussuhdevuosiin perustuvat korotukset tai kaikki muut työehtosopimuksen mukaiset lisät? Olisiko pitkässä juoksussa lopputuloksena esimerkiksi se, että työehtosopimuksessa määrätään vain aivan pakolliset asiat ja kaikki muu olisi paikallisesti työnantajan päätettävissä?
Lakkoon osallistuminen on jäsenten velvollisuus
Vielä keväällä epäilin lakkojen järkevyyttä. Nyt olen kääntynyt niiden vahvaksi kannattajaksi. Olen tosin sitä mieltä, että lakkojen tulisi olla huomattavasti laajempia ja pidempiä. Tämän olen myös toistuvasti tuonut esille eri yhteyksissä OAJ:n valmistelevissa elimissä.
Miksi sitten jokaisen SKOlaisen tulee mennä lakkoon, vaikka kukaan meistä ei ole tekniikan ja liikenteen alan saatavuuslisän piirissä? Se kuitenkin on ollut neuvottelukierroksen yksi näkyvin kiistakohde. Olen vastannut tähän kysymykseen jo aiemmin, mutta haluan loppuun vielä siteerata OAJ:n puheenjohtaja Katarina Murtoa. Hän tiivisti asian erinomaisesti OAJ:n valtuutetuille lähettämässään viikkoviestissä:
Nyt tarvitaan todella sitkeää ja vahvaa yhteishenkeä, sillä kyse on sopimusedunvalvonnan perustavanlaatuisista ydinkysymyksistä. Emme voi hyväksyä sitä, että palkkoja heikennetään tai luodaan palkkausjärjestelmä, jonka soveltaminen on ennalta-arvaamaton ja työnantajan määräysvallassa. Kyse on koko opetushenkilöstön palkoista ja palkkakehityksestä ammattikorkeakouluissa. Aiemman työehtosopimuksen jälkivaikutus on voimassa. Jatkamme määrätietoisesti ja ratkaisuhakuisesti, jotta sopuun päästäisiin mahdollisimman pian.
Atte Korte
varapuheenjohtaja
SKO ry