OAJ:lta 9 parannusesitystä ammatillisen toisen asteen koulutukseen

OAJ:n toisen asteen ammatillisen koulutuksen asiantuntijatiimi kiersi viime syksynä Suomea tapaamassa ammatillisen koulutuksen opettajia. Kuulemansa sekä kierroksen yhteydessä tehtyjen kyselyjen perusteella OAJ:n asiantuntijat esittävät päättäjille yhdeksää keinoa, joilla ammatillisen toisen asteen koulutuksen ongelmia voidaan ratkaista.

OAJ:n yksityiskohtaisissa parannusesityksissä korjataan valuvikoja, joita vuoden 2018 alussa voimaan tulleen ammatillisen koulutuksen uudistuksen toimeenpanossa on noussut esiin.

Uudistusta on pidetty viime vuosikymmenten suurimpana uudistuksena suomalaisessa koulutusjärjestelmässä. Se on muuttanut opettajien työtä ja edellyttänyt työtä opettajien lisäksi myös johtajilta ja koulutuksen järjestäjiltä.

Työ jatkuu. Opettajien, johtajien, koulutuksen järjestäjien sekä hallinnon lisäksi uudistus vaatii edelleen tukea ja korjausliikkeitä. Vaikka uudet lait onkin saatu voimaan, kehittämistyö vaatii edelleen linjauksia myös päättäjiltä, niin paikallisella tasolla kuin tulevalta eduskunnalta ja hallitukseltakin.

Myös OAJ:n eduskuntavaaliohjelma sisältää esityksiä ammatillisen koulutuksen kehittämiseksi. Seuraavissa päättäjille ja koulutuksen järjestäjille suunnatuissa esityksissä korjausliikkeitä tehdään vielä yksityiskohtaisemmin.

1. Oikeus opetukseen on turvattava

Reformin seurannassa keskeinen huoli on ollut opiskelijoiden saaman opetuksen määrä.

Perusopetuksessa ja lukioissa opetuksen minimimäärät on määritelty, mutta ammatillisessa koulutuksessa tämä poistettiin. Sen seurauksena opetuksen määrä vaihtelee rajusti koulutuksen järjestäjien ja opintokokonaisuuksien välillä. Se ei ole yhdenvertaista.

OAJ:n mukaan yhdelle osaamispisteelle on määriteltävä valtakunnallisesti opetustuntimäärä, joka opiskelijalta kuluu keskimäärin yhtä osaamispistettä vastaavien tietojen ja taitojen hankkimiseen silloin, kun opiskelijalla ei ole aikaisempaa osaamista asiasta.

Yhdelle osaamispisteelle on määriteltävä valtakunnallisesti opetustuntimäärä, joka opiskelijalta kuluu keskimäärin yhtä osaamispistettä vastaavien tietojen ja taitojen hankkimiseen.

Vasta sen jälkeen, kun valtakunnallinen määritelmä osaamispisteen edellyttämästä opetustuntimäärästä on olemassa, voidaan arvioida, vaatiiko aiempaa osaamista omaava vähemmän tai erityisen tuen opiskelija enemmän opetusta osaamispisteen saavuttaakseen.

– Se, että osaamispisteelle ei säädetty opetustuntimäärää oli iso virhe. Nyt opiskelijan tarvitsema opetusmäärä voidaan periaatteessa vetää hihasta, kun jokainen koulutuksen järjestäjä päättää itse kuinka paljon työtä ja opetusta osaamispiste vaatii, sanoo OAJ:n koulutusasiainpäällikkö Nina Lahtinen.

Hänen mukaansa yhdessä oppilaitoksessa jonkin aineen osaamispisteen saavuttamiseksi voidaan vaatia kymmenen, toisessa kaksikymmentä tuntia opetusta.

– Ilman laissa säädettyä valtakunnallista osaamispisteen edellyttämää opetuksen tuntimäärää ei opiskelijoiden yhdenvertaisuudesta ole tietoakaan.

2. Henkilökohtaistaminen kuntoon – myös täsmennyksillä lainsäädäntöön

Asetuksella on velvoitettava, että opiskelijan henkilökohtaiseen osaamisen kehittämissuunnitelmaan (hoks) kirjataan opettajan antaman opetuksen ja ohjauksen, opinto-ohjauksen sekä erityisen tuen määrä.

Määrien tulee olla sellaiset, jotka opettaja ja opiskelija arvioivat opiskelijan tarvitsevan. Erityisen tuen opiskelijoiden hokseissa on lisäksi arvioitava, paljonko he tarvitsevat erityisen tuen opettajan antamaa opetusta ja ohjausta.  Erityisen tuen opiskelijoilla on oltava myös oikeus pienryhmään, jos he sitä tarvitsevat.

Itsenäisessä opiskelussa on nähty tilanteita, jossa esimerkiksi nuori opiskelija on vain jätetty opiskelussa oman onnensa nojaan. OAJ:n mukaan asetuksissa on varmistettava, että itsenäistä opiskelua voidaan kirjata opiskelijalle vain, jos arvioidaan, että hän todella voi saavuttaa osaamistavoitteet itsenäisesti.

Asetuksissa on varmistettava, että itsenäistä opiskelua voidaan kirjata opiskelijalle vain, jos arvioidaan, että hän todella voi saavuttaa osaamistavoitteet itsenäisesti.

Kuka tahansa ei voi antaa opetusta ammatillisessa koulutuksessa. Laki edellyttää, että koulutuksen järjestäjällä on oltava riittävä määrä opettajia. Ongelmana on se, että sitä ei ole määritelty, mitä riittävä määrä tarkoittaa.

OAJ:n mukaan asetuksella on siksi täsmennettävä, että koulutuksen järjestäjällä on oltava yksi kelpoisuusasetuksen vaatimukset täyttävä opettaja jokaista 20 opiskelijaa kohden.

3. Perusrahoitus viimein kuntoon

Onnistuakseen parhaalla mahdollisella tavalla ammatillisen koulutuksen uudistus olisi vaatinut taloudellisen selkänojan, jonka avulla uudistuksen hyvät asiat olisi saatettu liitoon.

Uudistuksen kanssa samaan aikaan toteutetut suuret rahoitusleikkaukset ovat vaikeuttaneet uudistuksen toteuttamista. Nykyinen hallitus leikkasi ammatillisesta koulutuksesta kerralla peräti 200 miljoonaa euroa ja sääti vielä uusia velvoitteita noin 80 miljoonalla eurolla osoittamatta niihin rahoitusta.

Esimerkiksi jokaiselle opiskelijalle laadittavan henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman arvioitiin aiheuttavan opettajalle ja opinto-ohjaajalle kummallekin noin 3,5 tuntia uutta työtä, mikä lisäsi kustannuksia 10,7 miljoonaa. Näitäkään miljoonia uudistukselle ei koskaan osoitettu.

Rahoitusjärjestelmään tehtyjä muutoksia on arvioitava suunnitelmallisesti ja korjattava niin, että rahoitus tukee nykyistä paremmin koulutuksen laatua, saatavuutta ja saavutettavuutta.

Perusrahoituksen osuutta on nostettava uudessa rahoitusjärjestelmässä, minkä avulla rahoituksesta saadaan vakaampaa ja ennustettavampaa.

OAJ vaatii, että koulutuksen järjestäjille korvataan uuden lain tuomien lisävelvoitteiden aiheuttamat 80 miljoonan euron kustannusvaikutukset, minkä lisäksi ammatillisen koulutuksen rahoitus nostetaan leikkauksia edeltäneelle tasolle.

Perusrahoituksen osuutta on nostettava uudessa rahoitusjärjestelmässä, minkä avulla rahoituksesta saadaan vakaampaa ja ennustettavampaa. Myös ammatti- ja erikoisammattitutkintojen rahoituksen on oltava yhdenvertaisessa asemassa perustutkinnon järjestämisen kanssa. On kiinnostavaa, mitä ammatillisen koulutuksen rahoituksesta sanotaan vaalien jälkeen kirjoitettavassa hallitusohjelmassa.

4. Ohjattu löytää suunnan

Opinto-ohjauksen määrä ja opinto-ohjaajien työn mitoitus ovat monessa oppilaitoksessa vaakalaudalla.

Opinto-ohjauksen laadun ja saatavuuden turvaamiseksi OAJ haluaa, että yhdellä opinto-ohjaajalla on ohjattavanaan enintään 200 opiskelijaa.

Entä miksi ammatillisen toisen asteen opiskelija ei saa samanlaista jälkiohjausta kuin hänen ikätoverinsa lukiossa? OAJ:n mukaan oikeus jälkiohjaukseen pitää säätää amisopiskelijallekin.

Jälkiohjauksessa opiskelija saisi opinto-ohjausta työllistymiseen tai muihin opintoihin hakeutumiseen opintojen loppuvaiheessa ja myös keskeyttäessään opinnot. Valmistumisvuotta seuraavan vuoden ajan ohjauksesta vastaisi koulutuksen järjestäjä.

Jälkiohjauksessa opiskelija saisi opinto-ohjausta työllistymiseen tai muihin opintoihin hakeutumiseen opintojen loppuvaiheessa ja myös keskeyttäessään opinnot.

5. Työpaikoilla on voitava oppia

Ammatillisen koulutuksen reformissa on pyritty vahvistamaan ammatillisen toisen asteen koulutuksen kivijalkaa, työelämälähtöisyyttä. Työpaikalla oppiminen ei kuitenkaan onnistu pelkästään työntämällä opiskelijat työpaikoille. Työpaikan työpaikkaohjaajan ohjausosaamisesta on huolehdittava. Lisäksi opettajalla on oltava riittävästi aikaa käydä opiskelijoidensa työpaikoilla.

OAJ:n mukaan hoksiin tulee kirjata, miten ja kuinka paljon opettaja osallistuu opiskelijan koulutus- ja oppisopimuskoulutukseen työpaikalla.

Niillä työpaikoilla, joilla tutkinnon perusteiden mukaisen osaamisen osoittaminen ei kokonaan onnistu arviointikriteerien mukaisesti, näyttökoe on hajautettava työpaikalla ja oppilaitoksessa tehtäväksi.

Hoksiin tulee kirjata, miten ja kuinka paljon opettaja osallistuu opiskelijan koulutus- ja oppisopimuskoulutukseen työpaikalla.

Koulutuksen järjestäjän on kirkastettava rooliaan työelämän kehittäjänä ja myös esimerkiksi henkilöstökoulutuksen järjestäjänä. Työelämän ja eri alueiden päättäjien tietoisuutta ammatillisen toisen asteen yhteistyön muodoista on lisättävä.

6. Jatkuva haku toimivaksi

Uudistuksessa muuttui myös ammatilliseen koulutukseen hakeutuminen. Esimerkiksi peruskoulunsa päättävät hakevat opiskelijaksi yhteishaussa keväisin, mutta ilman opiskelupaikkaa jääneet voivat hakea amikseen jatkuvassa haussa ympäri vuoden.

OAJ:n mukaan jatkuva haku on hyvä asia, mutta sen toimeenpano vaatii vielä paljon työtä ja hyvien käytäntöjen jakamista koulutuksen järjestäjien kesken. Muutos edellyttää aikaa myös opiskelijoiden ryhmäytymiselle ja yhteisöllisyydelle, joille on kohdennettava aikaa. Opettajalla on oltava mahdollisuus hoitaa myös kasvatustehtävää ja kysyä, mitä opiskelijalle kuuluu.

Opettajalla on oltava mahdollisuus hoitaa myös kasvatustehtävää ja kysyä, mitä opiskelijalle kuuluu.

7. Opintoja korkea-asteella

OAJ pitää tärkeänä, että ammatillisen koulutuksen opiskelijoilla on mahdollisuus suorittaa myös korkea-asteen opintoja jo toisen asteen koulutuksen aikana.

Koulutuksen järjestäjälle on säädettävä velvoite, että se järjestää perustutkintoa suorittavien opiskelijoiden opinnot niin, että osa opinnoista on mahdollista suorittaa korkea-asteella opiskelijan näin toivoessa.

8. Laatu on kaikkien asia – ja ulottuu oppilaitoksista työpaikoille

Koulutuksen järjestäjän laatujärjestelmän ja laadunhallinnan on oltava nykyistä selkeämpi ja kaikkien toimijoiden tiedossa. Laadun seuranta, arviointi ja jatkuva parantaminen on kaikkien vastuulla.

Laatu- ja esimerkiksi arviointikriteerit ulottuvat luonnollisesti myös työpaikoille, joissa yhä suurempi osa opiskelusta ja oppimisesta reformin myötä tapahtuu.

9. Opettajien osaaminen ja jaksaminen

Opettajia tulee kouluttaa enemmän ammatillisen toisen asteen koulutuksen uudistuksen tuomista muutoksista.

• Opettajien työssä lisääntynyttä byrokratiaa ja kirjaamista pitää purkaa.
• Työnantajan on seurattava henkilöstön työhyvinvointia ja jaksamista sekä ryhdyttävä toimiin, jos niissä ilmenee syytä huoleen.
• Esimiehille on varattava riittävästi työaikaa henkilöstöjohtamiseen ja läsnäoloon. Esimiestyö on mitoitettava niin, että yhdellä esimiehellä on enintään 20 johdettavaa. Myös esimiesten koulutukseen pitää järjestää aikaa.

Opettajien työssä lisääntynyttä byrokratiaa ja kirjaamista pitää purkaa.

Kuva: Leena Koskela